back


Teepussin naru

 

Wolframi oli teepussin naru. Tuttavien kesken Rami. Suku oli lähtoöisin Sasin kaupungista jossa Ramin isoisänäidinisoisän perhe perusti pienen lanakakutomon paikkakunnan matalimmalle kukkulalle.

Vuosisatojen aikana yritysksimplexi kasvoi hurjiin mittoihin. 1900 luvun alkupuolella jälkeläiset perustivat piilevien  yritykauppojen jälkeen ensin kymenlaakson lankatehtaan josta myöjhemmin jalostui Pirkanmaan siima&viima –yhtiö. 1940 oli jälleen sukupuolen vaihdoa ajankohtainen ja lopuutuloksen oli Pohjoismaiden suurin alallaan oleva Sasin köysitehdas.  Henkilömäärä vaihteli vuosittain 1- 4000 henkilön välillä riippuen suhdanteista ja tien polanteista.  Sasin köysitehtään pitkä historia velvoitti johtohenkilöt varmistamaan toiminnan jatkuvuuden. Vielä saman vuonna eli 1952 köysitehtaan muori synnytti toisen esikoispoikansa wolframin. Wolframi oli ns, entinen kuopus. Koska wolframi eli Rami oli niin pieni niin hänelle annettiin vastuualuekseen pieni köysitehtaan tuotekehitysyksikkö jossa valmistettiin ja suunnuteltiin naruja. Muutaman vuoden kuluttua wolframin johtamana narutehdas julkisti käänteen tekevän uutuudeen,teepsussin narun. Ennen se oli ollut köysi. Nyt teepussia pystyi liikuttamaan ilman nosturia. Suurimman menestyksen aikohin naruvarasto loppui kesken ja Rami päätti ryhtyä itse naruksi.

Suunnitelma keskeytyi kuitenkin ikävällä tavalla, koska Suomi ja venäjä ryhtyivät sotatoimiin.Venäjä hyökkäsi uhmakkaasti itärajaa kohti suomea, tarvittiin kaikki suurinpiirtein toimivat ihmiset rintamalle.

Rami oli henkisesti, fyysisesti ja kineettisesti valmis puollustamaan isänmaataan.

 

Lähimmän siwan tarvikehyllystä löytyi terävä mattoveitsi. Yön meluisina minuutteina Rami salakuljetti mattopuukon itärajan tuntumaan itsetekemällään yksipyöräisellä jugurttiveneellä. Terävin ottein hän leikkeli itärajan irti maailmankartasta. Pienelläisolla ruuvimeisselillä hän nosti rajan irti maasta ja alkoi rullata.

 

Eipä aikaakaan kun Rami oli rullannut venäjän käärölle krööllannin rajalle asti. Siinä hän leikkeli toisenkin pään irti. Jäljelle jäin monta sataa kilometriä kiinteäää vetelää suota kun yksi maailman isoimmista valtuioista oli poistunut keskuudestamme.

Venäjäkäärön hän tunki pieneen lasiseen llimsapulloon ja sulki korkin heiveröisin kevein ottein. Pullon hän asetti Valualaumiinista tehtyyn telineeseen joka oli suunnattu kohti ei-mitään. Ei-mitään oli Ei-ketään vasemmalla puolen mutta vähän kauempana. Telineen alla oli pieni paketti asetyleeniä ja sytytysnaru. Sytysnaru oli yllätys yllätys peräisin omasta tehtaasta. Niitä oli valmistettu samalla linjalla kuin teepussin narujakin.

 

Rami valeli sytytysnarun kuumaa kestävällä mutta nopeastipalavalla maksamakkarapalsamilla ja sytytti sen. Liekit uhmasivat painovoimaa, kuntosalin vaakaa ja ilmailusäädöksiä. Kuului valtava tusahdus ja käärö matkasi kohti viimeistä leposijaansa eli ei-mitään maassa olevaa kääröhetekkatoukkakoteloa . 

Koska ei ollut muutakaan tekemistä, paikalla olleet ihmiset ja kaiki heidän kaltaiset, virkkasivat avaruusmadoista venjän kokoisen patalapun joka asetettiin mailman kartalle. Rankkojen sääolojen vuoksi virkattiin myös herttalappu ja risti ja ruutulappu. Koskaan ei tiedä mikä ulkoavaruuden pokerface tulle jotain lässyttämään.The end.