back


4-Ulotteinen maitoauto

 
Satoi vettä koko avaruuden täydeltä. Väilillä  vesipisarat satoivat maahan asti, välillä vain puoleen väliin. Valkoiset runsaslehtiset männyt heiluivat kesäisessä tuulessa uhkuen yltäkylläisiä voimavaroja seesteisten ympäristöjen hekumoimina.
 
Wolframi oli mansikka. Mikään tavallinen mansikka wolframi ei toki ollut, voframi oli sotamansikka. Wolframin isä oli pahamaineinen tietokonevirus joka seikkaili sotaretkillään ihmisten tietokoneissa tehden tuhojaan. Eräitten sattumusten jälkeen syntyi wolframi joka heti syntymän jälkeen putosi internetistä suoraan mansikkapeltoon.

 
Läheisellä tiellä huristeli naispuolinen maitoauto sisävalo päällä. Wolframi huomasi tämän ja nousi  seisomaan. Kaikilla käytettävissä olevilla vaikutusmahdollisuuksilla hän yritti herättään maitoauton huomion. ” Täälä mä oon... tuu tänne niin juoraan viinaa leikitään mansikkaleikkejä. ...”
 
Maitoauto pysähtyi ja näki erikoisen näköisen mansikan. Eipä ollut maitoautokaan nähnyt ennen mansikkaa jolla oli konekivääri ja eripari kaula. Onneksi maitoauton näköaistimukset olivat koholla, olihan sisävalo päällä.

 
4-ulotteinen maitoauto kurvaili mansikkapellolle ja  lähestyi wolframia...yhtäkkiä maitoauto pysähtyi. Maitotankki aukesi ja sisältä rynnisti ääri-islamilaisten lihis-terroristijoukko aseinaan teräväksi hiottu kottiskärry ja purjeveneen takakeula.

 
Wolframi huomasi vihamieliset lihis-terroristit tarpeeksi aikaisin ehtiäkseen reakoida lähestyvää uhkaan. Uhkaan joka vaaransi koko sotamansikkasadon kautta teutateksen ...vai tesomako se oli. 

Wolframi kaivoi maasta neljännellä sotamansikkakätösellään puoliksi kalutun vinosauruksen luun. Vinosaurus oli kuollut sukupuuhun jo vuosisatoaj sitten mutta perinnnöksi oli jäänyt käyttökelpoisia esineitä koska vinosauruksen luut olivat muunmuassa sen muotoisia että säärinivelessä oli toimiva luinen ruuvipenkki, kaulaluussa täysikokinen potkukelkka ja isovarpaan jatkeessa punainen voksvaken passatti.
Niin, volframi kaivoi maasta ruuvipenkin, sitoi siihen kiinni kymmenisen metriä punottuja mansikan juuria. Hän odotti että lihis-taistelijat tulisivat lähemmäksi.
Jännitys tiivistyi, tiivistyi niin pieneksi että olis mahtunut puolikkaaseen jukurttikuppiin.
Lihis taistelijat kohottivat aseensa mutta myöhäistä, he olivat auttamattomasti ansassa. Wolframi käytti ruuvipenkkiä linkona, pyöritti luuruuvipenkin täyteen vauhtiin ja päästi narusta....
 
Hetken, pienen hetken oli hiljaista,  sitten lähes satametriä pitkä ruuvipenkki palasi maatakiertävältä radalta, osui lihis-taistelijoiden kohtaan. Räjäytti koko maapallon Häijäätä kiertävälle radalle, osti mustaa makkaraa hervannan kioskilta,  hinasi kuun auringon taakse piiloon, täytti veroilmoituksen. Ja kas, yhtäkkiä koko valtava taistelu oli ohitse. Koska onnellista loppua on toivottu niin wolframi ja maitoauto menivät naimisiin ja ellelivät elämänsä onnellisina loppuun asti.