back



Vaahteran lehti

 

Wolframi oli vaahteran lehti. Sielä se heilutteli varpaitansa tuulessa oksan  keskivaiheilla.
Alapuolella sinkoili joka suuntaan maatilan elukoita lähes solkenaan. Oli siinä oksalla kiva katella ku pienet sikuliinit  temmeltää pitkin ohrapeltoja, urheilukenttiä, lentokenttiä ja avaruusaseman laukaisualustoja.
Monasti W näki kuinka sisäavaruudesta lenteli monikulmainen soikea kaappausalus tutkimaan  maan antimia. Pikku possustakin ottivat sodanaikaisella postimerkillä DNA näytteen, samalla postimerkillä otettiin kilipukista saunalahti ja sonera –näyte.
 
 
Wolframi alkoi olla tuskainen, hikinen kiiltävä musta sielun tuska täytti koko pienen volframin olemuksen. Lehden kärjissä olevat tunnottomat aistikkaat kertoivat omaa karua kieltään..jotain oli tehtävä. Ei tämä maapallo mikään kirpputori ole, jonne voi tolleen vaan avaruudesta  liihottaa ja liimailla postimerkkejä ilman lupaa.
 Wolframi mietiskeli puussa vuosi tolkulla sopivaa kostosuunnitelmaa. Välillä se kävi kesälomaretkellä bahamalla ja teleriffalla, mutta jatkoi kuitenkin katalaa vastasuunnitelman kehittämistään.
 
Oli heinäkuu eli kuuakusi jälkeen joulukuun lehtisissisotilaiden vuosikalenterissa. Wolframi oli liittynyt lehtisisseihin. Lehtisissit olivat vähän niinkuin muukalaislegioona mutta ei sinne päinkään. Lehtisissit olivat koulutettu sotajoukko joka osasi manata, taikoa leipoa kääretorttuja ja olla oma itsensä.

 Tänään Wolframi ei ollut oma itsensä, se oli päättänyt olla tuo viereinen lehti. Viereinen lehti oli eri puusssa ja muutenkin vähän erilainen. Enivei nyt wolframi oli pihlajan lehti ja
unelmoi  etutäyteisestä marjanpoimijasta keskellä kaustisten kesämarjafestareita.
Yhtäkkiä volfram heräsi ja päästi kissan ulos. Ei hän ollutkaan pihlajanlehti, huh huh!
 
Aamupalaa mutustellessaan volframi mitiskeli että eihän tämmönen lihava yksinäinen vaahteran lehti nyt mitään pystyisi tekemään sisäavaruuden DNA hörhöille. Wolframi keksi irean. Hän muuntautui mekaanikseksi orgaaniolioksi jonka pintalämpötila oli 600 astetta ja sisältä pelkkää rautaa ..hööör...mustaa rautaa... ja mustasta raudasta tehdään aseita... worrioooor..scortzioooo.. täältä tullaan täysillä s***tanan postimerkkeilijät.!!
 
Wolframi imitoi keuhkonsa täyteen typpeä, pidätti hengitystään ja puhalsi takapihalle niin ison tykin että maapallo mahtuisi piippuun. Tässä kohtaa wolframi piti pienen tauon ja nautiskeli kottiskärryllisen sinistä mämmiä kuorrutettuna rais frisbiis riisimuroilla.
Wolframi oli kylläinen, wolframi oli valmis. Tai no niin valmis kun yleensä tässä tilanteessa voikaan olla. Pienen pini pikkuriikkinen vaahteran lehti virittelemässä omavalmiste tykkiä johon sopisi maapallo piippuun, no tavallaan wolframi oli aivan valmis.
 
Hiilikuituisella 4d ulokkeillaan wolframi vieritti maapallon piipun suulle, vähän niinkuin huulille kuten sotakirjoissa kerrotaan, vai mitä kirjoja ne ny sitte olikaan...
Kepein biologisin lehtiaskelin wolframi tönäsi maapallon piippuun ja kuunteli kuinka se tömähti pohjaan asti. Viite: sotakirjat.
 
Nyt tulikin sitte pienen pieni ongelma Maapallo jossa itse oli olikin piipussa.no, ei se mitään wolframi otti taskustaan ravun kääntöpiirin eli semmoisen piirilevyn millä saa ympärillä olevan antimateria supistettua laventimeksi. Yhdellä napinpainalluksella tykin ympärille kasvoi isotrooppista avaruussammalta. Jalusta oli tukeva, niin tukeva että roskat pois. Ennään puuttui sytystyslanka, sitä löytyi sasin köysitehtäältä Tampereen kupeesta. Köysitehtaalle volframi potkutteli kiinalaisella skootterilla joka toimi pilaantuneella ananasmehulla. Köysitehtaala ei ollut yöllä ketään, pieni lainaus oli helppo toteuttaa..
 
Noin , lanka palaa ja maapallo on piipussa. Voisi jopa leikkisästi sanoa että nyt on kovat piipussa.  Wolframi siirtyi sivummalle, sytyslanka paloi loppuun.
 
Kuului valtaisa pamaus vaikka ei ollut mitään missä se kuuluisi koska maapallo oli edelleen sielä piipussa. Maapallukka  ampaisi kiinalaisen ledivalon nopeudella avaruuteen ja osui suoraan postimerkkeilijöiden emäalukseen. Alukseen tuli reikä ja kun varis lensi reiästä sisään niin koko alus saastui. Ei mennyt kuin 15 minuuttia niin lassila & tikanoja tuli imurin kanssa ja imaisi kaikki itteään kiertävälle radalle.
 
Oliko tässä ny sitte onnellinen loppu, ei kyllä osaa hetikään sanoa. ...